Ihan pakko joskus vähän valittaa. ;) Olen yleensä aika positiivinen ihminen ja suutun harvoin kunnolla. Lakkaukset näköjään ovat sellainen asia, joka saa mut helposti ärtymään. Tai lähinnä niiden epäonnistuminen. Nämä lakkaukset tein 23. päivä aamulla. Nousin puoli kahdeksalta ylös hyvillä mielin. Ajattelin että on hyvää aikaa lakata jouluksi kynnet. Joopa joo. En saanut yksiäkään kynsiä onnistumaan. Nämä olivat ensimmäiset:
Nämä oli siis pelkät pohjat ja mun oli tarkoitus tehdä näille vielä jotain. Mutta lakkauspäivä olikin sitten mua vastaan. Ruttasin kaksi kynttä kuvienoton jälkeen pahasti ja poistin sitten kaikki lakkaukset kun meni herne nenään. Tämän jälkeen tein kolmet epäonnistuneet kynnet. Siis kolmet. Näiden jälkeen sain aikaiseksi enää tehtyä tällaiset joulupaperikynnet, joihin en ollut sitten yhtään tyytyväinen. Mutta en todellakaan enää jaksanut aloittaa alusta uudelleen.
Näillä kynsillä kuitenkin pakon sanelemana olin vuorokauden. Jouluaattona sitten sain sen verran aikaa itselle, että vaihdoin lakkauksen. Laitoin vain pelkkää lakkaa kynsille, mutta laitoinkin Max Factorin Fantasy Fireä, joka ei mielestäni tarvitse minkäänlaisia koristeluja. :) Vähän helpotti ja nillä selvisin sitten taas vuorokauden eteenpäin. Seuraavana päivänä aloin etsimään joululahjaksi saamaani OPIn The World Is Not Enoughia.
En löytänyt lakkaa mistään, joten soitin lapsuudenkotiini, että onko lakka jäänyt kenties sinne. Lakkaa ei löytynyt sieltäkään, mutta sitten muistin tiputtaneeni tavaroita pitkin pihaa kun kannoin niitä autolle sieltä lähtiessämme. Äiti kävi tarkistamassa pihan ja tietysti oli tapahtunut pahin mahdollinen... Lakka oli tippunut käsistäni, enkä huomannut etten ollut noukkinut sitä kyytiin ja olimme onnellisesti ajaneet juuri sen päältä. Voitteko kuvitella sitä v*tutuksen määrää kun tämän kuulin? Oletan ettei tätäkään moni ymmärrä, mutta varmasti joku yhtä hullu lakka-addikti kuin minä ymmärtää suunnattoman ärtymykseni... :D Joulu on nyt kuitenkin lusittu, paluu arkeen koitti. Vieläkin harmittaa paljon tuo lakkapullon rikkoutuminen, mutta eihän sille enään mitään voi.
Asiasta toiseen, huomasin tässä viikolla että blogi täyttää tänään vuoden! :) Niin paljon asioita on mahtunut tähänkin vuoteen ja luulen, että sama jatkuu myös ensi vuonna. Kiitos teille mahtaville lukijoille, jotka jaksatte piristää mua ihanilla kommenteilla! Kiitos myös kanssabloggaajille, jotka puolestanne ilahdutatte mua omilla blogeillanne. :) Valitettavasti en ehtinyt tähän hätään mitään blogin kunniaksi järjestää, mutta jospa tuossa ensi vuoden puolella jotain keksisin. :)