Viikko sitten sunnuntaina olin hyvin tietoinen maanantaina koittavasta hammaslääkäriajasta. Mulla poistettiin kaksi viisaudenhammasta samalla kertaa, eikä se näin lievälle pelkopotilaalle ollut mikään ihana reissu. Yritin koko sunnuntain unohtaa asiaa ja tehdä kaikkea kivaa. Eiköhän sitten kuitenkin puhelin vielä kilahtanut ja muistuttanut tekstiviestillä tulevasta kauhuajasta. Tosi helppoa yrittää unohtaa vielä vuorokaudeksi tuo asia! :D
Yritin illemmalla saada ajatuksia pois tuosta ajasta ja väkertelin itselleni kivat kynnet. Halusin käyttää jotain kivaa lakkaa ja mun käteeni tarttui ORLYn Mirrorballiin. Se on kyllä nätti lakka, ei siitä pääse mihinkään. Lakkasin sillä kaksi kerrosta ja laitoin leimat päälle laatasta BP-L008.
Nykyään aikuisten värityskirjat ovat suuressa suosiossa, joten mäkin yritin värittää näitä leimoja stressin poistamiseksi. Väritykseen käytin Essien vesivärikokoelman lakkaa No Shrinking Violet. Kyllähän se värityksen ajaksi unohtui koko hammaslääkäri, mutta kyllä se sitten taas palautui loppuillaksi kummittelemaan mieleeni. Kynsistä tosin tuli ihan kivat! :D
Tässä vielä lähikuvaa etusormesta:
Aika tuijotusta aiheuttavat, eikö totta? :D
Multa pyydettiin, että kertoisin nyt omasta reissustani hampaidenpoiston osalta, joten tässä tulee (skippaa jos ei kiinnosta!). Itse olisin halunnut tietää nämä jutut sinne mennessä, joten toivottavasti tästä on jollekin pelkopotilaalle apua! :) Multa ei ole ikinä poistettu hampaita, joten kuvittelin sen olevan isompi operaatio (voihan se tietenkin toisilla olla, mutta mulla kävi näin). Viisaudenhampaissa ilmeisesti pätee se, että mitä nuorempana ne poistetaan, sen helpommin se käy. Mun kohdalla ikää on jo, mutta ne lähti kuin nuorelta ihmiseltä. Yritin mä heittää hammaslääkärille, että enhän mä nyt mikään vanha ole, mutta en saanut häneltä vahvistusta asiaan!?! :P Mulla on kaikki poistettavat hampaat kokonaan näkyvissä, joten sekin helpotti asiaa. Kävin myös otattamassa röntgenit hampaistani, ettei vain ylimääräisiä yllätyksiä tule.
Hammaslääkärireissu oli positiivinen yllätys, jos näin voidaan sanoa. Kävin tarkoituksella yksityisellä, sillä sieltä odotan saavani varmimmin hyvää palvelua ja sitä sainkin. Vaikka se maksoikin enemmän, mutta minä halusin näin. Sanoin vielä puhelimessa olevani pelkopotilas.
Aluksi mulla puudutettiin ylähampaan ja alahampaan ympäriltä ja sitten odotettiin vähän aikaa jotta suu on varmasti puutunut. Neulan pistokset olivat ainoita, joita koko toimenpiteen aikana tunsin. Hammaslääkäri kysyi koko ajan, ettei kipua varmasti tuntunut. Alahampaan ympärystää puudutettiin vähän lisää kun tunsin alussa pientä kipua. Ylähammas lähti parissa minuutissa, eli siinä ei kyllä kauan mennyt. Ensimmäinen ajatus oli, että tätäkö mä olen pelännyt?
Alahammasta sai vähän kauemmin irrotella, sillä se oli hauraampi ja mureni työkalun alta (joka näytti lähinnä ruuvimeisseliltä). Lopulta se saatiin pihdeillä irti, mutta ei siinäkään mennyt varmaan kymmentä minuuttia kauempaa. Puudutus oli onnistunut, kipua en tuntenut lainkaan, enkä kyllä oikeen mitään muutakaan. Verenkierto kuulemma toimii hyvin, sillä verta tuli paljon. Molempien hampaiden paikat piti tikata jotta ne parantuisivat nopeampaa. Tikkaustakaan en tietenkään tuntenut, sillä olin hyvin puudutettu.
Koko homma oli ohi 45 minuutissa, olin kyllä erittäin tyytyväinen! Söin särkylääkettä kipuun (burana + panadol -yhdistelmä toimii parhaiten kipuun, sisko opetti), sillä itse en muuta tarvinut. Parina yönä olin aamuyöstä sen verran kipeä, että nukuin huonosti. Vähän oli sellainen olo kuin olisin saanut nyrkistä, tai mistä mä tiedän kun en ole koskaan saanut, mutta oletin niin. Kipu helpotti sitä mukaa kun haavat paranivat.
Ainoastaan mua ärsytti ne tikkien päät suussa, sillä vaikka ne olivat sulavaa mallia, ne eivät ihan hetkessä häviä sieltä. Mulle sanottiin, että ne eivät välttämättä häviä parissa viikossakaan, mutta poistetaan ne sitten seuraavalla kerralla jos jotain on jäljellä. Viikonloppuna mulla meni hermot niihin törröttäviin lankoihin ja mies poistikin ne sieltä sitten. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia paranemisen kanssa ja kun turvotuskin oli laskenut niin ne olivat vain tiellä siellä. Tällä hetkellä mun ei tarvitse syödä enää edes särkylääkettä.
Vielä yksi viisuri on poistolistalla viikon päästä, mutta ei mua kyllä pelota enää läheskään niin paljon kuin noiden ensimmäisten kohdalla. Eikö se ole ihan loogista ajatella, että jos kaksi kolmesta lähtee helposti, niin pakkohan sen kolmannenkin on tehdä niin? :)
Multa pyydettiin, että kertoisin nyt omasta reissustani hampaidenpoiston osalta, joten tässä tulee (skippaa jos ei kiinnosta!). Itse olisin halunnut tietää nämä jutut sinne mennessä, joten toivottavasti tästä on jollekin pelkopotilaalle apua! :) Multa ei ole ikinä poistettu hampaita, joten kuvittelin sen olevan isompi operaatio (voihan se tietenkin toisilla olla, mutta mulla kävi näin). Viisaudenhampaissa ilmeisesti pätee se, että mitä nuorempana ne poistetaan, sen helpommin se käy. Mun kohdalla ikää on jo, mutta ne lähti kuin nuorelta ihmiseltä. Yritin mä heittää hammaslääkärille, että enhän mä nyt mikään vanha ole, mutta en saanut häneltä vahvistusta asiaan!?! :P Mulla on kaikki poistettavat hampaat kokonaan näkyvissä, joten sekin helpotti asiaa. Kävin myös otattamassa röntgenit hampaistani, ettei vain ylimääräisiä yllätyksiä tule.
Hammaslääkärireissu oli positiivinen yllätys, jos näin voidaan sanoa. Kävin tarkoituksella yksityisellä, sillä sieltä odotan saavani varmimmin hyvää palvelua ja sitä sainkin. Vaikka se maksoikin enemmän, mutta minä halusin näin. Sanoin vielä puhelimessa olevani pelkopotilas.
Aluksi mulla puudutettiin ylähampaan ja alahampaan ympäriltä ja sitten odotettiin vähän aikaa jotta suu on varmasti puutunut. Neulan pistokset olivat ainoita, joita koko toimenpiteen aikana tunsin. Hammaslääkäri kysyi koko ajan, ettei kipua varmasti tuntunut. Alahampaan ympärystää puudutettiin vähän lisää kun tunsin alussa pientä kipua. Ylähammas lähti parissa minuutissa, eli siinä ei kyllä kauan mennyt. Ensimmäinen ajatus oli, että tätäkö mä olen pelännyt?
Alahammasta sai vähän kauemmin irrotella, sillä se oli hauraampi ja mureni työkalun alta (joka näytti lähinnä ruuvimeisseliltä). Lopulta se saatiin pihdeillä irti, mutta ei siinäkään mennyt varmaan kymmentä minuuttia kauempaa. Puudutus oli onnistunut, kipua en tuntenut lainkaan, enkä kyllä oikeen mitään muutakaan. Verenkierto kuulemma toimii hyvin, sillä verta tuli paljon. Molempien hampaiden paikat piti tikata jotta ne parantuisivat nopeampaa. Tikkaustakaan en tietenkään tuntenut, sillä olin hyvin puudutettu.
Koko homma oli ohi 45 minuutissa, olin kyllä erittäin tyytyväinen! Söin särkylääkettä kipuun (burana + panadol -yhdistelmä toimii parhaiten kipuun, sisko opetti), sillä itse en muuta tarvinut. Parina yönä olin aamuyöstä sen verran kipeä, että nukuin huonosti. Vähän oli sellainen olo kuin olisin saanut nyrkistä, tai mistä mä tiedän kun en ole koskaan saanut, mutta oletin niin. Kipu helpotti sitä mukaa kun haavat paranivat.
Ainoastaan mua ärsytti ne tikkien päät suussa, sillä vaikka ne olivat sulavaa mallia, ne eivät ihan hetkessä häviä sieltä. Mulle sanottiin, että ne eivät välttämättä häviä parissa viikossakaan, mutta poistetaan ne sitten seuraavalla kerralla jos jotain on jäljellä. Viikonloppuna mulla meni hermot niihin törröttäviin lankoihin ja mies poistikin ne sieltä sitten. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia paranemisen kanssa ja kun turvotuskin oli laskenut niin ne olivat vain tiellä siellä. Tällä hetkellä mun ei tarvitse syödä enää edes särkylääkettä.
Vielä yksi viisuri on poistolistalla viikon päästä, mutta ei mua kyllä pelota enää läheskään niin paljon kuin noiden ensimmäisten kohdalla. Eikö se ole ihan loogista ajatella, että jos kaksi kolmesta lähtee helposti, niin pakkohan sen kolmannenkin on tehdä niin? :)
Niin ne lakkaukseen käytetyt lakat vielä:
