Arkimeikkipussi

Näitä postauksia näkyy aina välillä blogeissa, joten minäkin tartuin haasteeseen. Minä en ole kauneusbloggaaja, enkä sellaiseksi ole ryhtymässäkään, joten tämä on tällaisen tavallisen kosmetiikkablogien sivustaseuraajan pussukan sisältöä. 

Tässä siis tuotteita, joita käytän ihan tavallisen meikin tekemiseen työaamuina.

Ostin itselleni kesällä kaikkien hehkuttavan Lumenen hyaluronitiivisteen ja ihastuin kyllä siihen ihan totaalisesti. Tällä hetkellä, vaikka ilma onkin jo talvi, en edelleenkään tarvitse tämän lisäksi iholleni muuta kosteutusta. Vaikka tämä ei varsinaisesti ole tarkoitettu pelkkään kosteutukseen, tämä toimii siihen tarkoitukseen oikein mainiosti. Olen saanut tällä tuotteella oman pintakuivan sekaihoni juuri sellaiseksi kuin haluankin. Ei enää sitä ongelmaa, että meikkiä levittäessä kuivat alueet tulevat näkyviin. Nähtäväksi jää, kuinka pitkään tämän kosteutusteho riittää talven edetessä. Voisinhan mä käyttää vielä tämän lisäksi seerumia ja kosteusvoidetta, mutta vielä pärjään tälläkin.

Mulla ei ole ollut ikinä ongelmia finnien kanssa, eikä mun mielestä ihohuokosetkaan ole järjettömän isoja, joten en jaksa kyllä arkimeikissä käyttää pohjustusvoidetta muualle kuin silmiin. Se on ehdoton. Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion on vaan niin hyvä kuin sitä kehutaankin.

Pohjustusvoiteen jälkeen yleensä piirtelen kulmat. Olen kokeillut vähän kaikenlaisia, mutta Yves Rocherin kulmakynän sävy natsaa juuri eikä melkein mulle, joten sitä palaan aina käyttämään.

Seuraavaksi jos on kiire, laitan vain vaaleaa luomiväriä ja teen utuiset rajaukset tummanruskealla luomivärillä. Tällä hetkellä on käytössä tämä Avonin paletti:

Jos aikaa on vähän enemmän, käytän yleensä jotain nudepalettia, tätä käytän tällä hetkellä eniten. Ei liian pigmenttinen paletti on hyvä omaan amatöörimäiseen käyttöön, sillä häivytykset saa helpommin tehtyä kun pigmenttiä ei ole liikaa.

Luomiväripaletteja mulla on aika montakin, mutta jostain syystä en niitä parempia raaski hirvittävästi käyttää, joten noilla kahdella tulee eniten tehtyä silmämeikkejä. :D

Käytän arkimeikissä pääsääntöisesti kahta sivellintä, Real Techniquesin ja essencen siveltimiä. 

Tämän jälkeen taivutan ripset.

Sen jälkeen on ripsivärin vuoro. Olen ihastunut LumenenTrue Mystic Volume -maskaraan. Käytän vedenkestävää versiota, ripset pysyvät näin taivutettuna paljon pidempään. :)

LivBoxista tullut IsaDoran Inliner Kajal on käytössä hyvin usein. Se tosiaan tekee väsyneistä silmistä paljon paremman näköiset heti aamusta.

Kun olen tehnyt silmämeikin, teen sen jälkeen vasta muun. Teen tämän siksi jos silmämeikistä varisee jotain poskille, sen saa helposti puhdistettua vielä tässä vaiheessa.

Lumenen CC-voide on ollut jo pidempään käytössä ja se sopii tällä hetkellä mulle tosi hyvin, joten miksi vaihtaakaan sopivaa tuotetta? :)

En edes välttämättä aina laita meikkivoidetta, oikeastaan pärjään ihan hyvin pelkällä CC-puuterillakin. 

Lopuksi vielä suihkautukset kiinnityssuihkeesta. Kyllä siinä on ero meikin pysyvyydessä käyttääkö tätä vai ei. Suosittelen kokeilemaan!

Siinäpäs ne! 

Löytyykö teidän arkimeikkipusseista samoja tuotteita? 

Vähän vierestä: Makkariremppa

Tätä postausta vähän jo toivottiinkin, joten tässäpä se tulee! 

Kirjoitin aikaisemmin, että teen postauksen vasta sitten kun makkari on ihan täysin valmis, mutta en tiedä milloin se sitä on, joten ajattelin kuitenkin tämän vähän keskeneräisen tekeleen jakaa teidän kanssanne. 

Tähän taloon muutettiin 12 vuotta sitten, eikä tälle makkarille ole tehty muuta kuin lattia vain vaihdettu ennen muuttoa. Silloin oli muotia punertavan sävyinen puu, joten sitä löytyy siksi meidänkin lattiasta. Lattia on kuitenkin hyväkuntoinen, joten en halua värin vuoksi vaihtaa lattiaa, kun on tuota rahanmenoa muutenkin. Meillä oli tosiaan 2 viikkoa aikaa remontoida koko talo ja muuttaa siihen päälle, joten teimme vain pakollisimmat rempat. 

En ole ikinä jaksanut panostaa tähän huoneeseen, sillä se on ärsyttänyt koko ajan. Nyt kun päätin, että remppa tehdään, halusin siitä itseä miellyttävän. Mutta en hinnalla millä hyvänsä. :D 

Lähtökohtana mulla oli sellainen makkari, joka olisi omaan silmään rauhallinen ja harmooninen.

Mua siis hävettää jakaa nämä aloituskuvat, en edes viitsinyt siivota. :P 

Tämä mun possuilupistekin on vaiheessa, mutta näillä on menty, kun ei ole ollut varaa eikä inspistä tätä muuttaa miksikään.

  
Meillä on tuuletin makkarissa, sillä se on aina öisin päällä. Mä oon sellainen hassu ihminen, että mulla on tajuttoman kuuma öisin ja päivisin olen yleensä aina jäässä, joten saan paremmin nukuttua kun tuuletin puhaltaa varpaisiin. :D Sen lisäksi tuulettimesta tulee hyvä taustakohina, joka peittää alleen koiran öiset ääntelyt ym. 

Remppakuvia en sen kummemmin jaa, sillä tästä tulisi ihan tolkuttoman pitkä postaus. Sen verran kuitenkin pitää mainita tuosta rempasta, että mikään, ei siis mikään voinut mennä helpoimman kautta. Kaikki vastusti ihan viimeiseen asti. Seinälevyjen kanssa tapeltiin, kahden seinän tapetinpoistossa tapeltiin, katon maalauksen kanssa tapeltiin, pakkeloinnissa tapeltiin, putkien kanssa tapeltiin, ovea piti lyhentää, verhokiskot eivät sopineet, listojen kanssa tapeltiin. Vielä viimeisten putkien suojusten kanssa piti tapella.

Meidän oli alunperin tarkoitus maalata seinät, mutta mutkien kautta oli pakko päätyä tapettiin ja se tapetti joka ostettiin on ihan p*skaa. Siihen jää ihan kaikki jäljet älyttömän helposti. Täytyy kyllä antaa palautetta tapetista kun palauttaa ylimääräisen rullan.

Mutta kaiken sen tuskan jälkeen olen melkein tyytyväinen. Tämä näyttää mun silmään hyvältä. :3

Olin ostanut kauan sitten Anttilan alennusmyynnistä lampun, joten oli tosi kiva fiilis kun sain tämän kattoon asti.

Ostin uuden päiväpeitteen ja siskolta yöpöydät. Sängyn alle ostin ison valkoisen maton, jotta lattiaa saadaan enemmän piiloon. Ikkunaseinää peittää valkoinen läpikuultava verho koko seinän matkalla, tykkään kovasti!

Herra P. aikoi tehdä meille sängynpäädyn, joten se odottaa vielä tuloaan. En ole myöskään vielä päättänyt mitä seinälle laitetaan, päätän sitten kun päätykin on paikoillaan. Sängyssä on tällä hetkellä vielä valkoinen torkkupeitto ja uudet valkoiset tyynyt noiden kulahtaneiden tilalla.

  
Possuilupistekin sai uuden kaverin viereen. Ikean reissulta tarttui mukaan Alex-laatikosto. Meillä tuota säilytystilaa on vähän, joten tämä tuli tarpeeseen.

Tässä vielä kuva kun valot ovat päällä, tykkään!

Täältä puuttuu oikeastaan kaikki sisustusjutut vielä, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Miltä tämä näyttää teidän silmiin, maistuisiko uni? :)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Meilläpäin vietetään viikonloppuna Venetsialaisia, eli jälleen on aika hakeutua meren äärelle valojen ja ilotulituksen loisteeseen. ^_^   

Vähän vierestä: Rymyn kuulumisia

Nyt olisi tarjolla pieni välipostaus Rymyn ensimmäisestä näyttelystä ja kasvattitapaamisesta. Postauksesta tuli aika pitkä, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti!

Rymyhän täytti juuri 7 kk, eli aika iso poitsu alkaa olla jo kyseessä. Tai no iso ja iso, Rymy painaa aika tarkkaan 20 kiloa, kun Morse painoi yhdessä välissä reilusti yli 40 kiloa. Ei nämä walesit kyllä tunnu yhtään isoille, mutta ei liian pienillekään, että näitä kissoiksi voisi haukkua. :D Rymylle tulee vielä vähintään muutama kilo lisää painoa, mutta silti se on aika pieni meidän mittapuulla. 

Rymyn kanssa puuhastellaan tosi paljon. Ollaan käyty pentukurssi ja siihen päälle arkitokon alkeita. Niistä on ollut kyllä valtavasti hyötyä arjen kanssa. Suosittelen kursseilla käymistä kaikille, vaikka omasta mielestään osaisikin koiran kouluttaa. Itsellä tämä koira on jo neljäs ja varmasti tulevien koirien kanssa mennään kursseille. Ihan vaan jo pelkästään siksi, ettei tunnille kehtaa mennä, jos ei ole tehnyt mitään sovittuja juttuja, niin ne tulee väkisinkin käytyä läpi. ;)

Rymyn pentuaika on ollut tosi helppoa, se ei ole tuhonnut yhtään mitään, mikä on musta tosi ihmeellistä. No, yhtä vessapaperirullaa se yritti kahdesti, mutta sekin oli mun moka kun jätin sen niin tyrkylle. Muutenkin pentuaika on ollut ihan liian iisiä, koko ajan odottaa vaan jotain tuhoja ja uhmaa, jota ei toistaiseksi ole tullut! Toisaalta se pentuajan arkuus on ollut haastavaa, mutta onneksi siitäkin ollaan päästy suurimmaksi osaksi eroon. Edelleen se kyllä tiettyjä juttuja saattaa säikähtää, esimerkiksi naulapyssyn ääntä remppaa tehdessä, mutta ei sitten taas haulikon pauketta ollenkaan!

Yksinolo pitää oikeasti opettaa tälle rodulle, se ei tule noin vain. Paljon sen kanssa ollaankin tehty töitä, mutta kyllä se onneksi on hyvällä mallilla. Kaiken kaikkiaan pentuaika on ollut kyllä helppoa. Hieno poitsu tosta meidän vauvasta kasvaa! ♥  

Meillä oli heinäkuun loppuun sovittu kasvattitapaaminen Walesien kanssa, mukaan oli ilmottautunut yli 20 koiraa. Samaan aikaan sattui sopivasti olevan parinkymmenen kilometrin päässä näyttelyt, joten kasvattaja toivoi mahdollisimman monen koiran osallistuvan näyttelyyn. Koska penskat täyttivät juuri sopivasti 7kk, ne pääsivät osallistumaan.

Mehän ei koiraa otettu siksi, että kuljettaisiin sen kanssa näyttelyissä, vaan se tuli seurakoiraksi ja metsälle kaveriksi. Kasvattaja tietenkin toivoo, että koiraa käytettäisiin näyttelyissä, että sille saataisiin jalostustietokantaan merkintöjä. Se on tietenkin ymmärrettävää ja suotavaa rodun jalostuksen kannalta. Tuo homma ei vaan nappaa meitä sitten yhtään, mutta kasvattaja sai puhuttua meidät ympäri sillä, että hän esittelee Rymyn. 

Me ei siis missään nimessä haeta mainetta ja kunniaa, kunhan vähän treenailtiin esiintymistä ja hampaiden näyttöä. Lähdettiin vain katsomaan mistä oikeastaan on kyse. Noita penskojahan ei arvostella kuten vanhempia, ne laitetaan vain järjestykseen ja niistä valitaan ROtunsa Paras (ROP) ja Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP). 

Päivä oli hirvittävän kuuma, eikä tuullut yhtään. Alku näytti kuitenkin ihan lupaavalle, kunnes sitten juuri Rymyn kohdalla tuli ihan järjetön sadekuuro ja meidän koira näytti sitten tältä. 

Ja turkkikin kastui ihan kiitettävästi kuuron aikana.

Pitihän sitä vähän ravistella pois.

Että näin hienosti meillä meni! Kasvattaja nauroikin, että tämän piti nyt olla sellainen mukava juttu, että meidät saataisiin koukutettua hommaan ja sitten juuri meidän kohdalla kävi näin! :D 

Ei me kuitenkaan ihan hännille jääty, Rymy sijoittui toiseksi ja sai KP-ruusukkeen. Itselle nämä termitkin on hyvin hakusessa, mutta KP tarkoittaa kunniapalkintoa, jonka tuomari voi antaa pennuille, jotka se katsoo sen arvoisiksi. Rymyn isän omistaja sanoikin nähtyään Rymyn arvostelut, että tosi hyvät se niistä sai. Minä ymmärrän niistä papereista yhtä paljon kuin viinien arvosteluista, eli en mitään. Vähän kuin olisi lukenut viiniarvostelusta viinin olevan maultaan pyöreä, antava ja kärsivän hiukan portugalilaissyndroomasta, no kyllähän noista jo tietää mitä se viinin makuun tekee! :D

Mutta edelleen tämä ei tunnu kyllä yhtään omalta jutulta. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tänä kesänä emme ainakaan enää osallistu moisiin. Alla olevassa kuvassa superväsynyt penska ruusukkeensa kanssa. Kuten kuvasta näkyy, ruusuke ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näyttelyn jälkeen meillä olikin sitten se enemmän kiinnostava juttu, eli kasvattitapaaminen. Voitte vain kuvitella mikä meteli syntyy, kun yli 20 koiraa telmii keskenään. Valitettavasti joukkoon mahtui myös pari räyhänhenkeä ja yksi koira saikin hampaanjäljet korvaansa. Mielestäni vika oli tuossakin tilanteessa omistajassa, eikä koirassa, sillä hän kyllä tiesi koiransa olevan agressiivinen tietyissä tilanteissa. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi kaikki sujui leppoisasti. 

Rymy löysi telmimiskaverin vanhemmasta uroskoirasta, ne juoksivat vierekkäin aina irti ollessaan. Toisen koiran omistaja nauroikin, että hänen ei tarvitse laittaa omaa koiraa kiinni ollenkaan jos Rymy on kiinni, kun ne molemmat kulkevat koko ajan vierekkäin. Tässä on kuvassa pieni painimatsi, mutta nämä eivät siis ollenkaan räyhänneet toisilleen, vaan painivat vaan. Rymy on oikealla, aika lailla se on jo joidenkin täysikasvuisten urosten kokoinen! 

Seuraavana päivänä oli taipumuskoeharjoitukset, joita me odotettiin paljon enemmän kuin näyttelyä. Näille penskoille vähän helpotettiin harjoituksia, kun ei näistä kukaan vielä oikeen edes ui. 

Eli alussa harjoiteltiin riistan noutoa vedestä. Pennuille riistakapula nakattiin hyvin lähelle rantaa ja hienosti kaikki pennut ne sieltä kävi noutamassa. Tässä kuvassa Herra P. nakkasi riistakapulan veteen ja osoittaa Rymylle sitä.

Pienten suostuttelujen jälkeen Rymy noutikin kapulan vedestä. Pennut saikin hirvittävästi kehuja kun noin reippaasti toimivat!

Tämän harjoituksen jälkeen testattiin jokaiselta koiralta sitä, miten ne lähtevät haravoimaan metsää ja löytävätkö haaskan laahausjäljen perusteella. Meillä Rymy on tottunut pitämään itse huolta siitä, ettei se joudu meiltä hukkaan, joten tuo haravoiminen vaatii vielä harjoittelua, se kun koko ajan vaan odotteli ihmisiä mukaan. Rymy oli myös sitä mieltä, että metsäoja oli ihan liian epäsiisti, sitä oli pitänyt alkaa siivoamaan ylimääräisistä heinistä ja turppaista. :D Aikansa leikittyä ojassa se kuitekin alkoi jo ihan kiitettävästi haravoimaan metsää nenällään. Laahausjälki meni kuitenkin kuin oppikirjasta, haaska löytyi tosi nopeasti ja innokkaasti hajun perässä mentiinkin. 

Viikonlopun jälkeen kaikki olivat tosi väsyneitä, sillä päivät venyivät tosi pitkiksi. Lauantainakin matkaan lähdettiin aamulla kuudelta ja kotona olimme illalla ennen kymmentä. Rymy nukkui melkein ensimmäisen vuorokauden koko ajan, mutta kyllä se siitä sitten vähitellen piristyi! :)  

Pentutapaaminen

Tässä vähän kuvia huhtikuussa olleesta Rymyn pentutapaamisesta. Kerroin joskus aiemmin, että Rymyn kasvattaja on lähellä, täältä sinne on aika tarkkaan 40 kilometriä. Tämä on musta tosi hienoa, ollaan oltu paljon tekemisissä kasvattajan ja muiden pentujen omistajien kanssa. Pari pentua on menneet kauemmas, muistaakseni yksi ihan etelään ja yksi melko pohjoiseen. 6 muuta pentua asuvat täällä melko lähellä, joten pentutapaamisessa oli menoa ja meininkiä kun tämä kuusikko tapasi toisensa ekan kerran uudelleen. 

Alussa kaikki koirat olivat puhtaita, mutta loppua kohden yksikään koira ei välttynyt likaantumiselta. :D Kuudes koira liittyi myöhemmin joukkoon, nämä viisi ehtivät painia tovin ennen sitä. 

Rymy on kuvissa se ruskein pentu, jolla on musta kaulapanta. Eipä niitä kyllä siellä vilskeessa erottanut, että mikä on kenenkin pentu. :D

Seuraavaksi siirryttiin läheiselle pellolle, missä oli tilaa temmeltää mielin määrin.

Tämä on hauska kuva Rymystä. Kuvasta ehkä saa sen kuvan, että vauhtia on suunnilleen kaksisataa, mutta oikeasti noiden pötkylöiden vauhti oli sellaista kävelyvauhtia. Koira kyllä liikkui korkeussuunnassa paljon (ja korvat tietty heiluu älyttömästi), mutta etenemisvauhti on lopulta aika hidasta. :D 

Kamerakäsi oli niin herkkänä tuolla, että sain napattua oravastakin kuvan kun se hyppäsi puusta puuhun. :D

Seuraavaksi kuudeskin pentu liittyi joukkoon.

Lopuksi maltettiin jo vähän olla rauhassakin.

Rymy nukahti välittömästi kun lähdettiin. 

Oli tosi mukava nähdä muitakin pentuja ja niiden kehitystä. Toivottavasti pian nähdään uudelleen, mutta viimeistään heinäkuussa on kasvattitapaaminen, johon on tulossa paljon waleseja. :) 

Vähän vierestä: Paksummat hiukset markettituotteilla

Ajattelin tehdä aika erilaisen postauksen näin tosi uskaliaasti. :)

Kerroin joskus aikaisemmin, että mulla lähti reilu vuosi sitten todennäköisesti voimakkaan stressin myötä tosi paljon hiuksia. Mullahan on olemassa henkilökohtainen kampaaja, eli parturikampaajaksi opiskeleva ystäväni. Myös hän sanoi huomanneensa mun hiusten ohentuneen aika voimakkaasti, eli kyse ei ollut vain mun mielikuvituksesta. 

Onneksi hiustenlähtö kuitenkin tyssäsi viime kevään jälkeen ja uutta hiusta alkoi kasvaa. Mulla on luonnostaan ohut hius, mutta sitä hiusta on paljon. Tuntui todella pahalta koskea hiuksiin ja laittaa niitä, kun niitä oli niin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Henkilökohtainen kampaajani suositteli mulle kokeiltavaksi markettituotteista edullisia vaihtoehtoja. Hän sanoi, että kannattaa kokeilla TRESemmé-muotovaahtoa ja Biozellin suolasuihkeen yhdistelmää märkiin hiuksiin ennen föönausta. Kas perhana, sehän toimi! 

Musta oli kyllä huvittavaa lukea, kun Taina kirjoitti vähän aikaa sitten myös hiusjuttuja, kuinka hänen kaverinsa kampaaja oli sanonut suolasuihkeen olevan miesten tuote! Myös minäkin sanon, että höpö höpö! :D

Mun hiukset ovat edelleen ohuet, mutta nyt mä pystyn pitämään niitä auki, ne näyttivät paljon paksummilta. Tällä hetkellä mun hiuksissa on selvästi havaittavissa n. 5 sentin mittaisia uusia hiuksia. Mulla vain kasvaa niin hitaasti hiukset, että tässä menee taas pieni iäisyys, että saan tuota uutta hiusta pitkäksi asti. Mutta hiljaa hyvää tulee.

Syy miksi mä tästä aiheesta avauduin, niin on tuo muotovaahto. Sitä nimittäin ei enää löydy täältä meiltä kaupoista, vaan sen tilalle on tullut jotain muuta. Se jokin muu ei ollut yhtä hyvä tuote kuin tuo oli, joten nyt onkin etsinnässä uusi muotovaahto tai vastaava, joka antaa rakennetta hiuksille. Onko teillä heittää hyviä vinkkejä mielellään marketeista löytyviin tuotteisiin (sillä täällä meillä ei valikoimat ole niin laajoja) tai kohtuuhintaisiin kampaamotuotteisiin? :)