perjantai 12. elokuuta 2016

Vähän vierestä: Rymyn kuulumisia

Nyt olisi tarjolla pieni välipostaus Rymyn ensimmäisestä näyttelystä ja kasvattitapaamisesta. Postauksesta tuli aika pitkä, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti!

Rymyhän täytti juuri 7 kk, eli aika iso poitsu alkaa olla jo kyseessä. Tai no iso ja iso, Rymy painaa aika tarkkaan 20 kiloa, kun Morse painoi yhdessä välissä reilusti yli 40 kiloa. Ei nämä walesit kyllä tunnu yhtään isoille, mutta ei liian pienillekään, että näitä kissoiksi voisi haukkua. :D Rymylle tulee vielä vähintään muutama kilo lisää painoa, mutta silti se on aika pieni meidän mittapuulla. 

Rymyn kanssa puuhastellaan tosi paljon. Ollaan käyty pentukurssi ja siihen päälle arkitokon alkeita. Niistä on ollut kyllä valtavasti hyötyä arjen kanssa. Suosittelen kursseilla käymistä kaikille, vaikka omasta mielestään osaisikin koiran kouluttaa. Itsellä tämä koira on jo neljäs ja varmasti tulevien koirien kanssa mennään kursseille. Ihan vaan jo pelkästään siksi, ettei tunnille kehtaa mennä, jos ei ole tehnyt mitään sovittuja juttuja, niin ne tulee väkisinkin käytyä läpi. ;)

Rymyn pentuaika on ollut tosi helppoa, se ei ole tuhonnut yhtään mitään, mikä on musta tosi ihmeellistä. No, yhtä vessapaperirullaa se yritti kahdesti, mutta sekin oli mun moka kun jätin sen niin tyrkylle. Muutenkin pentuaika on ollut ihan liian iisiä, koko ajan odottaa vaan jotain tuhoja ja uhmaa, jota ei toistaiseksi ole tullut! Toisaalta se pentuajan arkuus on ollut haastavaa, mutta onneksi siitäkin ollaan päästy suurimmaksi osaksi eroon. Edelleen se kyllä tiettyjä juttuja saattaa säikähtää, esimerkiksi naulapyssyn ääntä remppaa tehdessä, mutta ei sitten taas haulikon pauketta ollenkaan!

Yksinolo pitää oikeasti opettaa tälle rodulle, se ei tule noin vain. Paljon sen kanssa ollaankin tehty töitä, mutta kyllä se onneksi on hyvällä mallilla. Kaiken kaikkiaan pentuaika on ollut kyllä helppoa. Hieno poitsu tosta meidän vauvasta kasvaa! ♥  


Meillä oli heinäkuun loppuun sovittu kasvattitapaaminen Walesien kanssa, mukaan oli ilmottautunut yli 20 koiraa. Samaan aikaan sattui sopivasti olevan parinkymmenen kilometrin päässä näyttelyt, joten kasvattaja toivoi mahdollisimman monen koiran osallistuvan näyttelyyn. Koska penskat täyttivät juuri sopivasti 7kk, ne pääsivät osallistumaan.


Mehän ei koiraa otettu siksi, että kuljettaisiin sen kanssa näyttelyissä, vaan se tuli seurakoiraksi ja metsälle kaveriksi. Kasvattaja tietenkin toivoo, että koiraa käytettäisiin näyttelyissä, että sille saataisiin jalostustietokantaan merkintöjä. Se on tietenkin ymmärrettävää ja suotavaa rodun jalostuksen kannalta. Tuo homma ei vaan nappaa meitä sitten yhtään, mutta kasvattaja sai puhuttua meidät ympäri sillä, että hän esittelee Rymyn. 

Me ei siis missään nimessä haeta mainetta ja kunniaa, kunhan vähän treenailtiin esiintymistä ja hampaiden näyttöä. Lähdettiin vain katsomaan mistä oikeastaan on kyse. Noita penskojahan ei arvostella kuten vanhempia, ne laitetaan vain järjestykseen ja niistä valitaan ROtunsa Paras (ROP) ja Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP). 


Päivä oli hirvittävän kuuma, eikä tuullut yhtään. Alku näytti kuitenkin ihan lupaavalle, kunnes sitten juuri Rymyn kohdalla tuli ihan järjetön sadekuuro ja meidän koira näytti sitten tältä. 


Ja turkkikin kastui ihan kiitettävästi kuuron aikana.


Pitihän sitä vähän ravistella pois.


Että näin hienosti meillä meni! Kasvattaja nauroikin, että tämän piti nyt olla sellainen mukava juttu, että meidät saataisiin koukutettua hommaan ja sitten juuri meidän kohdalla kävi näin! :D 

Ei me kuitenkaan ihan hännille jääty, Rymy sijoittui toiseksi ja sai KP-ruusukkeen. Itselle nämä termitkin on hyvin hakusessa, mutta KP tarkoittaa kunniapalkintoa, jonka tuomari voi antaa pennuille, jotka se katsoo sen arvoisiksi. Rymyn isän omistaja sanoikin nähtyään Rymyn arvostelut, että tosi hyvät se niistä sai. Minä ymmärrän niistä papereista yhtä paljon kuin viinien arvosteluista, eli en mitään. Vähän kuin olisi lukenut viiniarvostelusta viinin olevan maultaan pyöreä, antava ja kärsivän hiukan portugalilaissyndroomasta, no kyllähän noista jo tietää mitä se viinin makuun tekee! :D

Mutta edelleen tämä ei tunnu kyllä yhtään omalta jutulta. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tänä kesänä emme ainakaan enää osallistu moisiin. Alla olevassa kuvassa superväsynyt penska ruusukkeensa kanssa. Kuten kuvasta näkyy, ruusuke ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näyttelyn jälkeen meillä olikin sitten se enemmän kiinnostava juttu, eli kasvattitapaaminen. Voitte vain kuvitella mikä meteli syntyy, kun yli 20 koiraa telmii keskenään. Valitettavasti joukkoon mahtui myös pari räyhänhenkeä ja yksi koira saikin hampaanjäljet korvaansa. Mielestäni vika oli tuossakin tilanteessa omistajassa, eikä koirassa, sillä hän kyllä tiesi koiransa olevan agressiivinen tietyissä tilanteissa. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi kaikki sujui leppoisasti. 

Rymy löysi telmimiskaverin vanhemmasta uroskoirasta, ne juoksivat vierekkäin aina irti ollessaan. Toisen koiran omistaja nauroikin, että hänen ei tarvitse laittaa omaa koiraa kiinni ollenkaan jos Rymy on kiinni, kun ne molemmat kulkevat koko ajan vierekkäin. Tässä on kuvassa pieni painimatsi, mutta nämä eivät siis ollenkaan räyhänneet toisilleen, vaan painivat vaan. Rymy on oikealla, aika lailla se on jo joidenkin täysikasvuisten urosten kokoinen! 


Seuraavana päivänä oli taipumuskoeharjoitukset, joita me odotettiin paljon enemmän kuin näyttelyä. Näille penskoille vähän helpotettiin harjoituksia, kun ei näistä kukaan vielä oikeen edes ui. 

Eli alussa harjoiteltiin riistan noutoa vedestä. Pennuille riistakapula nakattiin hyvin lähelle rantaa ja hienosti kaikki pennut ne sieltä kävi noutamassa. Tässä kuvassa Herra P. nakkasi riistakapulan veteen ja osoittaa Rymylle sitä.


Pienten suostuttelujen jälkeen Rymy noutikin kapulan vedestä. Pennut saikin hirvittävästi kehuja kun noin reippaasti toimivat!


Tämän harjoituksen jälkeen testattiin jokaiselta koiralta sitä, miten ne lähtevät haravoimaan metsää ja löytävätkö haaskan laahausjäljen perusteella. Meillä Rymy on tottunut pitämään itse huolta siitä, ettei se joudu meiltä hukkaan, joten tuo haravoiminen vaatii vielä harjoittelua, se kun koko ajan vaan odotteli ihmisiä mukaan. Rymy oli myös sitä mieltä, että metsäoja oli ihan liian epäsiisti, sitä oli pitänyt alkaa siivoamaan ylimääräisistä heinistä ja turppaista. :D Aikansa leikittyä ojassa se kuitekin alkoi jo ihan kiitettävästi haravoimaan metsää nenällään. Laahausjälki meni kuitenkin kuin oppikirjasta, haaska löytyi tosi nopeasti ja innokkaasti hajun perässä mentiinkin

Viikonlopun jälkeen kaikki olivat tosi väsyneitä, sillä päivät venyivät tosi pitkiksi. Lauantainakin matkaan lähdettiin aamulla kuudelta ja kotona olimme illalla ennen kymmentä. Rymy nukkui melkein ensimmäisen vuorokauden koko ajan, mutta kyllä se siitä sitten vähitellen piristyi! :)  

6 kommenttia:

  1. No onneksi ne näyttelyt ei mennyt ihan pieleen! :) Mäkään en oikein koskaan ole innostunut näyttelyissä käymiseen. Koira on koti- ja harrastekaveri.
    Itselläni on tällä hetkellä kamala himo saada berninpaimenkoira, vaikkakin mun kanssa asustelee jo tuollainen chihuahua. :D Jotenkin ne isot koirat loppujen lopuksi sytyttää mua enemmän, kuin nuo kääpiöt.
    Ja mua ei haittaa, vaikka menikin vähän aiheen vierestä, näitä Remunkin kuulumisia on hauska välillä lukea. :)
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu onneksi ei! :) Mulla on vähän se, että kun tuo KP-ruusuke tuli, niin täytyy katsoa yritetäänkö saada joku arvostelu ensi kesällä niin, että se jäisikin sitten tietokantaan, mutta saa nähdä.
      Berninpaimenkoirat on kyllä ylisöpöjä! Ja oikein hyvin sopisi Chihuahuan kaveriksi. :D Koirat on kyllä kaikki ihania, ei siitä pääse mihinkään! :)

      Poista
  2. Voi että se on kaunis koira <3 Ihana rotu, jos vielä joskus koiran otan niin tää on kyllä vahva ehdokas, juurikin koon puolesta, ja luonne on ollut kaikilla tapaamillani kiva. Noutajat on ihania, mutta en ehkä jaksaisi enää niin isoa koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onhan se ihana! ^_^ Tälläkin on ihan huippuluonne, tästä kun vielä kouluttamalla saadaan mahtava yksilö. Pelkästään tämän pentuajan puolesta uskaltaa suositella kyllä aktiiviseen kotiin kenelle vaan. En tiedä olisiko Rymy tehnyt tuhoja jos sitä ei näin paljon aktivoitaisi, mene ja tiedä. :) Ja koko on kyllä ihan täydellinen.

      Poista
  3. Ihana Rymy <3 meillähän se pentuaika meni aika vauhdikkaasti. Joku pentukoulu olisi varmasti ollut hyvä mutta kun täällä ei sellaisia ole. Olisi pitänyt ajaa niin pitkän matkan päähän ja ei sitä jaksa enää työpäivän jälkeen. Hippu on nyt 1,5 v ja rauhoittunut kokonaan. Ei se tee enää mitään ja jaksaa koko päivän odottaa. Koirapuistoillaan ja lenkkeillän paljon. Pihalla saa olla vapaana. Siinäpä ne touhut aina on. Kylässä käydään koira- tai lapsikaverien luona. Kyläiyt on aina ihan lempijuttua :) noita pentutapaamisia meillä ei enää ole, en tiedä tuntevatko toisiaan. Kyllä me joskus käydään äitin ja siskon luona, ne kun ovat meidän tuttavaperhettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan ihana :3
      Täällä onneksi on noita pentukouluja ja muitakin kursseja ihan kiitettävästi naapurikaupungissa, joten sinne ei niin pitkä matka ole töiden jälkeen lähteä ajamaan.
      Meilläkin jaksaa hyvin odottaa työpäivän verran, vähän kyllä hirvittää palata töihin nyt loman jälkeen, saa nähdä miten taas tottuu olemaan yksin pidempiä aikoja. Toivotaan vaan ettei mitään ongelmia tule jatkossakaan.
      Meillä yritetään tuohon metsästykseen vähän opettaa, tai lähinnä sitä, että Rymy alkaisi käyttäytymään metsässä sille luontaisesti ja päästäisiin sitten joskus se taipumuskoe suorittamaan. Tuo nenän käyttö kun väsyttää sitä ihan älyttömästi. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)