Vähän vierestä: Rymyn kuulumisia

Nyt olisi tarjolla pieni välipostaus Rymyn ensimmäisestä näyttelystä ja kasvattitapaamisesta. Postauksesta tuli aika pitkä, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti!

Rymyhän täytti juuri 7 kk, eli aika iso poitsu alkaa olla jo kyseessä. Tai no iso ja iso, Rymy painaa aika tarkkaan 20 kiloa, kun Morse painoi yhdessä välissä reilusti yli 40 kiloa. Ei nämä walesit kyllä tunnu yhtään isoille, mutta ei liian pienillekään, että näitä kissoiksi voisi haukkua. :D Rymylle tulee vielä vähintään muutama kilo lisää painoa, mutta silti se on aika pieni meidän mittapuulla. 

Rymyn kanssa puuhastellaan tosi paljon. Ollaan käyty pentukurssi ja siihen päälle arkitokon alkeita. Niistä on ollut kyllä valtavasti hyötyä arjen kanssa. Suosittelen kursseilla käymistä kaikille, vaikka omasta mielestään osaisikin koiran kouluttaa. Itsellä tämä koira on jo neljäs ja varmasti tulevien koirien kanssa mennään kursseille. Ihan vaan jo pelkästään siksi, ettei tunnille kehtaa mennä, jos ei ole tehnyt mitään sovittuja juttuja, niin ne tulee väkisinkin käytyä läpi. ;)

Rymyn pentuaika on ollut tosi helppoa, se ei ole tuhonnut yhtään mitään, mikä on musta tosi ihmeellistä. No, yhtä vessapaperirullaa se yritti kahdesti, mutta sekin oli mun moka kun jätin sen niin tyrkylle. Muutenkin pentuaika on ollut ihan liian iisiä, koko ajan odottaa vaan jotain tuhoja ja uhmaa, jota ei toistaiseksi ole tullut! Toisaalta se pentuajan arkuus on ollut haastavaa, mutta onneksi siitäkin ollaan päästy suurimmaksi osaksi eroon. Edelleen se kyllä tiettyjä juttuja saattaa säikähtää, esimerkiksi naulapyssyn ääntä remppaa tehdessä, mutta ei sitten taas haulikon pauketta ollenkaan!

Yksinolo pitää oikeasti opettaa tälle rodulle, se ei tule noin vain. Paljon sen kanssa ollaankin tehty töitä, mutta kyllä se onneksi on hyvällä mallilla. Kaiken kaikkiaan pentuaika on ollut kyllä helppoa. Hieno poitsu tosta meidän vauvasta kasvaa! ♥  

Meillä oli heinäkuun loppuun sovittu kasvattitapaaminen Walesien kanssa, mukaan oli ilmottautunut yli 20 koiraa. Samaan aikaan sattui sopivasti olevan parinkymmenen kilometrin päässä näyttelyt, joten kasvattaja toivoi mahdollisimman monen koiran osallistuvan näyttelyyn. Koska penskat täyttivät juuri sopivasti 7kk, ne pääsivät osallistumaan.

Mehän ei koiraa otettu siksi, että kuljettaisiin sen kanssa näyttelyissä, vaan se tuli seurakoiraksi ja metsälle kaveriksi. Kasvattaja tietenkin toivoo, että koiraa käytettäisiin näyttelyissä, että sille saataisiin jalostustietokantaan merkintöjä. Se on tietenkin ymmärrettävää ja suotavaa rodun jalostuksen kannalta. Tuo homma ei vaan nappaa meitä sitten yhtään, mutta kasvattaja sai puhuttua meidät ympäri sillä, että hän esittelee Rymyn. 

Me ei siis missään nimessä haeta mainetta ja kunniaa, kunhan vähän treenailtiin esiintymistä ja hampaiden näyttöä. Lähdettiin vain katsomaan mistä oikeastaan on kyse. Noita penskojahan ei arvostella kuten vanhempia, ne laitetaan vain järjestykseen ja niistä valitaan ROtunsa Paras (ROP) ja Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP). 

Päivä oli hirvittävän kuuma, eikä tuullut yhtään. Alku näytti kuitenkin ihan lupaavalle, kunnes sitten juuri Rymyn kohdalla tuli ihan järjetön sadekuuro ja meidän koira näytti sitten tältä. 

Ja turkkikin kastui ihan kiitettävästi kuuron aikana.

Pitihän sitä vähän ravistella pois.

Että näin hienosti meillä meni! Kasvattaja nauroikin, että tämän piti nyt olla sellainen mukava juttu, että meidät saataisiin koukutettua hommaan ja sitten juuri meidän kohdalla kävi näin! :D 

Ei me kuitenkaan ihan hännille jääty, Rymy sijoittui toiseksi ja sai KP-ruusukkeen. Itselle nämä termitkin on hyvin hakusessa, mutta KP tarkoittaa kunniapalkintoa, jonka tuomari voi antaa pennuille, jotka se katsoo sen arvoisiksi. Rymyn isän omistaja sanoikin nähtyään Rymyn arvostelut, että tosi hyvät se niistä sai. Minä ymmärrän niistä papereista yhtä paljon kuin viinien arvosteluista, eli en mitään. Vähän kuin olisi lukenut viiniarvostelusta viinin olevan maultaan pyöreä, antava ja kärsivän hiukan portugalilaissyndroomasta, no kyllähän noista jo tietää mitä se viinin makuun tekee! :D

Mutta edelleen tämä ei tunnu kyllä yhtään omalta jutulta. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tänä kesänä emme ainakaan enää osallistu moisiin. Alla olevassa kuvassa superväsynyt penska ruusukkeensa kanssa. Kuten kuvasta näkyy, ruusuke ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näyttelyn jälkeen meillä olikin sitten se enemmän kiinnostava juttu, eli kasvattitapaaminen. Voitte vain kuvitella mikä meteli syntyy, kun yli 20 koiraa telmii keskenään. Valitettavasti joukkoon mahtui myös pari räyhänhenkeä ja yksi koira saikin hampaanjäljet korvaansa. Mielestäni vika oli tuossakin tilanteessa omistajassa, eikä koirassa, sillä hän kyllä tiesi koiransa olevan agressiivinen tietyissä tilanteissa. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi kaikki sujui leppoisasti. 

Rymy löysi telmimiskaverin vanhemmasta uroskoirasta, ne juoksivat vierekkäin aina irti ollessaan. Toisen koiran omistaja nauroikin, että hänen ei tarvitse laittaa omaa koiraa kiinni ollenkaan jos Rymy on kiinni, kun ne molemmat kulkevat koko ajan vierekkäin. Tässä on kuvassa pieni painimatsi, mutta nämä eivät siis ollenkaan räyhänneet toisilleen, vaan painivat vaan. Rymy on oikealla, aika lailla se on jo joidenkin täysikasvuisten urosten kokoinen! 

Seuraavana päivänä oli taipumuskoeharjoitukset, joita me odotettiin paljon enemmän kuin näyttelyä. Näille penskoille vähän helpotettiin harjoituksia, kun ei näistä kukaan vielä oikeen edes ui. 

Eli alussa harjoiteltiin riistan noutoa vedestä. Pennuille riistakapula nakattiin hyvin lähelle rantaa ja hienosti kaikki pennut ne sieltä kävi noutamassa. Tässä kuvassa Herra P. nakkasi riistakapulan veteen ja osoittaa Rymylle sitä.

Pienten suostuttelujen jälkeen Rymy noutikin kapulan vedestä. Pennut saikin hirvittävästi kehuja kun noin reippaasti toimivat!

Tämän harjoituksen jälkeen testattiin jokaiselta koiralta sitä, miten ne lähtevät haravoimaan metsää ja löytävätkö haaskan laahausjäljen perusteella. Meillä Rymy on tottunut pitämään itse huolta siitä, ettei se joudu meiltä hukkaan, joten tuo haravoiminen vaatii vielä harjoittelua, se kun koko ajan vaan odotteli ihmisiä mukaan. Rymy oli myös sitä mieltä, että metsäoja oli ihan liian epäsiisti, sitä oli pitänyt alkaa siivoamaan ylimääräisistä heinistä ja turppaista. :D Aikansa leikittyä ojassa se kuitekin alkoi jo ihan kiitettävästi haravoimaan metsää nenällään. Laahausjälki meni kuitenkin kuin oppikirjasta, haaska löytyi tosi nopeasti ja innokkaasti hajun perässä mentiinkin. 

Viikonlopun jälkeen kaikki olivat tosi väsyneitä, sillä päivät venyivät tosi pitkiksi. Lauantainakin matkaan lähdettiin aamulla kuudelta ja kotona olimme illalla ennen kymmentä. Rymy nukkui melkein ensimmäisen vuorokauden koko ajan, mutta kyllä se siitä sitten vähitellen piristyi! :)