maanantai 7. maaliskuuta 2016

Rymyläinen

Tätä postausta on jo ehditty pyytääkin, joten tässäpä se tulee. Osa kuvista on aika rakeisia, sillä olen joutunut napsimaan niitä jo hämärän tultua, mikä asettaa haasteita kuvaamiselle. Jotta vaudikkaan pennun saa kuvattua, pitäisi käytössä olla paljon valoa tai kuvista tulee rakeisia. Mutta onneksi kesään päin mennään!


Rymy on nyt ollut reilun viikon uudessa kodissaan. Sanotaanko näin, että en mä ihan tähän ollut varautunut sitten kuitenkaan. Mä olen tottunut koiraan, joka osaa olla rohkea ja kovapäinen, eikä niinkään arka yksilö. Tämä nimittäin on ollut melko arka. Onneksi kovaa kyytiä ollaan menossa siihen suuntaan, että koira lunastaa nimensä. Ainakin eilen illalla mentiin jo niin kovaa rallia sisällä, että ei uskoisi samaksi koiraksi kuin viikko sitten. :D


Rymy vaikutti kasvattajan luona juuri sellaiselta kovapäiseltä tapaukselta kuin Morsekin oli pienenä, joten tietty me ihastuttiin siihen. Se antoi kaikille muille turpiin. 


Rymy haettiin perjantai-iltana ja ensimmäiset 20 kilometriä poitsu ulisi täyttä kurkkua, kunnes nukahti mun syliin. Mä nukuin pari yötä keittiössä koiran kanssa, välillä kyllä vaihdettiin vahtivuoroa miehen kanssa, mutta voin sanoa, että huonosti olen nukkunut pennun tulon jälkeen. Eräänä aamuna löysin itseni ihan väärältä parkkipaikalta töihin mennessä, joten ei mulla ole kyllä olleet kaikki muumit laaksossa kuluneen viikon aikana. Vain vähän univelkaa. :D Koiraa saa myös syyttää siitä, että mä olen ollut aika ulkona blogimaailmasta, sillä en mä ole ehtinyt lukea blogeja juuri yhtään!


Aluksi Rymy vain nukkui toooooosi pitkiä pätkiä. Puoli tuntia leikki, sitten nukuttiin taas kolme tuntia. Tämä oli myös sellainen asia, mitä en jotenkin osannut odottaa, sillä Morse ei nukkunut pentuna juuri yhtään. Hyvähän se vaan on, tuo onkin siinä mielessä paljon helpompi tapaus! Tosin kyllä me aluksi saatiin vähän sen suuntaisia kommentteja, että onpa tylsä koira kun se vaan nukkuu! :D


No, kun kotona alkoi tuntua jo siltä, että pentu alkaa tottumaan ympäristöön, sitä onkin sitten viety paikasta toiseen. Se on kulkenut viikon meidän mukana minne ollaan mentykin. Ollaan tehty tätä sen vuoksi, että Morsea ei pystynyt oikein ottamaan mihinkään kylään mukaan, sillä se innostui siitä niin paljon, eikä sitä saatu sitten mitenkään rauhoittumaan. Jos tämä yksilö nyt sitten pitäisi tätä kyläilemistä normaalina, niin se ei olisi sitten vanhempanakaan ongelma. Käytännössä Rymy käy vain nukkumassa päikkäreitä aina eri paikoissa, kun ei nuo valveillaoloajat vieläkään mitenkään järjettömän pitkiä ole. :D Pääasia kuitenkin on se, että se pystyy rauhoittumaan helposti uudessakin ympäristössä.


Koirakaverikin löytyi Herra P:n veljen koiranpennusta. Tuon pennun tapaamisen jälkeen Rymy sai paljon rohkeutta lisää ja nykyään jo antaa ihan hyvin turpiin tuolle toiselle. :D


Heh, kattokaa ton hölmöä ilmettä tuossa alla! :D


Kyllä mä vakaasti uskon, että Rymystä tulee hyvä koira, tuo arkuus pitää vaan nyt ottaa kaikessa huomioon. Mä olin salaa toivonut, että koira olisi sen verran kova, että sen voisi jättää ensimmäisen viikon jälkeen muutamiksi tunneiksi yksin kotiin, mutta en mä kyllä uskalla sitä tehdä. Onneksi sain luvan viedä Rymyn päivähoitoon mun vanhemmille. En halua tässä vaiheessa aiheuttaa traumoja koiralle yksinolosta, harjoitellaan sitä nyt pikkuhiljaa. :) 


Sellainen tuo Rymyläinen sitten on. Vielä viikon sisällä ei montaa temppua olla ehditty oppia, kyllä tässä vielä ehtii. Nimi alkaa menemään jo perille ja istuakin osataan. 

Siskon lapsiin käytiin eräänä päivänä tutustumassa, jonka seurauksena keskimmäinen ipana totesi vieralun päätteeksi, että haluaa itselleen lemmikin, joko koiran TAI LEHMÄN. Että näin. XD 

20 kommenttia:

  1. Meillä Hippu oli neljä päivää kunnes piti alkaa olla yksin. Tai olihan sillä kissat kaverina mutta ne oli eristetty toisistaan. Ettei kissat revi sitä. Nykyään ne on kaikki keskenään ihan mielellään työpäivät. Hippu oli arka mutta sosiaalistui nopeasti. Otin aina mukaan joka paikkaan. Rokotukset saatuaan alettiin koirapuistoilla ja se auttoi tosi paljon rohkaistumaan.
    Minusta oli hyvä että otin sitä mukaan. Nykyään on innoissaan kun mennään kylään ja tapaa ihmisiä. Lapsista se on tosi innoissaan :) osaa myös rauhoittua kylässä alkuvillin jälkeen.
    Hippu oli aika railakas pentu. Ei se kyllä paljoa nukkunut :D aina herättiin neljältä riehumaan. Nyt isompana se nukkuu monta tuntia ja osaa rauhoittua :)
    On ne ihania, Rymy on tosi nätti koira ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ei pystyisi kyllä vielä mitenkään jättämään yksin koko päiväksi. Mutta ei se kyllä kaukana enää ole. :)
      Rymy vielä aristaa lapsia, mutta pitää totuttaa sitäkin vielä enemmän. Kyllä mä ainakin innolla odotan, että päästään murkkuiän yli ja ollaan kasvettu kunnon koiraksi. :D Kiitos! :)

      Poista
  2. On se vaan niin kovin suloinen <3 Kertomasi perusteella tulee mieleen ihan meidän Milo, joka oli täysin eri planeetalta kuin Papi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se vielä! :D Tänään just treffattiin tuota kaveripentua ja kyllä se arkuus oli siinä on aika kaukana. Melkein sai jo raivota pennulle. :D

      Poista
  3. Siis niin SULOINEN etten vaan kestä <3 Kyllä se siitä rohkaistuu kun oppii tuntemaan kodin ja ympäristön omakseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä välistä niin kuvauksellinen yksilö! Ja tuo surullinen ilme on kyllä ihana ja niin petollinen! :D

      Poista
  4. Söötti karvakuono! Mä kans ekan koiran kanssa totuin sellaseen menoon että kun toinen koira oli pentuna paljon sylissä ja paikallaan, vein sen lääkäriin. Ei löytynyt vikaa, piti vaan itse totutella erilaiseen temperamenttiin! :D

    /Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Mä en vielä ihan lääkäriin veisi, tää vaan on selvästi erilainen kuin Morse oli. :D

      Poista
  5. EIKÄ aivan laittoman söpö!!! Sama homma mulla, oon tottunut koviin koiriin ja Rieha onkin pehmeä. Ei arka, mutta pehmeä eli kaikki säikähdykset ja muut ikävät kokemukset ei tunnu unohtuvan...vaikea sopeutua ihan eri tyyliseen koiraan kuin ne aiemmat. Mutta koira omistajaansa opettaa :) tsemppiä tulevaan :D mä myötäelän täällä ihan kympillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kyllä söpö, ei siitä pääse mihinkään! :D Mä en vielä oikein edes osaa sanoa mitä tämä koira on, se kun tuntuu muuttuvan aina päivittäin. Nyt on jo ollut sellaisia päiviä, että hermot menee, mutta toisinaan se on vain kiltti pieni pentu. :D Tuo on ihan totta, että se koira kyllä opettaa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)