Mainitsin lauantain postauksessa lähteväni päiväksi saareen sadan kilsan päähän. Tässä kännykkäkuva sieltä. Ei minusta ollenkaan pahat näkymät! Kiitos vielä emännälle meidän rentoutumispäivästä. ;)
Sitten niihin kynsiin. Nämä kynnet on sitten tehty oikeasti ihan raivon vallassa, mutta kirjoitus on tehty taas huumorilla ;). Meillä täällä omakotitaloalueella asustaa wannabe-hifisti. Meidän talosta n. 30 metrin päässä on autotalli, jossa tämä kaikkien rakastama naapuri laittaa omaa rakasta autoaan ja testaa laitteitaan. Ilmeisesti oli taas kisat tulossa tai jotain muuta elämää suurempaa, koska meillä se sitten kuului ja tuntui. Ja tosiaan ei ole kyseessä mitään pientä basson jumputusta, vaan kilpailijat kisaavat siitä kenen autostereot pystyy tuottamaan suurimman keskimääräisen äänenpaineen bassokaiuttimilla auton sisään sijoitettuun sensoriin soittamalla tiettyä, siihen tarkoitettua musiikkikappaletta tietyn ajan. Kilpailusarjoissa näkyy olevan kesimäärin paineet siinä vaivaiset 150 dB:ä. No ei harvat autotallin seinät sitä estä kuulumasta meille, kun äänet kuuluvat myös muutaman sadan metrin päässä asuvalle siskolleni. Nyt kun olen pohjustanut tätä postausta näinkin hyvin, ymmärrätte varmaankin nämä kynnet vähän paremmin. :)
Sitten niihin kynsiin. Nämä kynnet on sitten tehty oikeasti ihan raivon vallassa, mutta kirjoitus on tehty taas huumorilla ;). Meillä täällä omakotitaloalueella asustaa wannabe-hifisti. Meidän talosta n. 30 metrin päässä on autotalli, jossa tämä kaikkien rakastama naapuri laittaa omaa rakasta autoaan ja testaa laitteitaan. Ilmeisesti oli taas kisat tulossa tai jotain muuta elämää suurempaa, koska meillä se sitten kuului ja tuntui. Ja tosiaan ei ole kyseessä mitään pientä basson jumputusta, vaan kilpailijat kisaavat siitä kenen autostereot pystyy tuottamaan suurimman keskimääräisen äänenpaineen bassokaiuttimilla auton sisään sijoitettuun sensoriin soittamalla tiettyä, siihen tarkoitettua musiikkikappaletta tietyn ajan. Kilpailusarjoissa näkyy olevan kesimäärin paineet siinä vaivaiset 150 dB:ä. No ei harvat autotallin seinät sitä estä kuulumasta meille, kun äänet kuuluvat myös muutaman sadan metrin päässä asuvalle siskolleni. Nyt kun olen pohjustanut tätä postausta näinkin hyvin, ymmärrätte varmaankin nämä kynnet vähän paremmin. :)
Pohjalle valikoitui Lawwen vaihtarina kotiutunut OPIn Not So Bora Bora-Ing Pink. Ja olit oikeassa, tämä sopii hyvin mun ihon sävyyn. ;) Saatatte ehkä huomata "pienen" nirhauman etusormessa. Jos on sellaisessa mielentilassa, että on valmis tappamaan kaikki, ymmärrätte etten alkanut tässä vaiheessa ottamaan kynttä uusiksi vaan ajattelin peittää sen sitten koristeluvaiheessa.
Mietin kuumeisesti millä saan etusormen kolon piiloon. Aluksi aioin laittaa peittävät leimat, mutta sitten ajattelin kokeilla liukuvärjäystä. Tein kärkiin liukuvärjäyksen Essien Go Ginzalla ja sitten vasta laitoin ne leimat. Leimasinkuvio on hyvin epämääräinen sykerö, josta mulle tuli mieleen lähinnä Touko-Poukon askartelema sielu. :D Kuvio on Pueenin laatasta 47 ja leimasinlakkana jälleen luottolakaksi osoittautunut A Englandin Dorian Gray.
Sainhan mä sen kolon sitten ihan hyvin piiloon, mutta oliko se lopputulos sitten sen arvoinen? :D Kannattaa kokeilla joskus lakata kynsiä raivon vallassa. Se on ihan mielenkiintoinen tunne, kun v*tuttaa niin että kädetkin tärisee. Se tekee lakkaamisesta aavistuksen haastavampaa. :D