Arki muuttuu

Itse olen tämän jo tiennyt tovin ja osa blogimaailman tutuistakin tämän jo tietää, mutta paljastetaan se nyt teille kaikille. :)

Muistatte varmaan, että kerroin rakkaan koiruuden menetyksestä vuoden alussa. Morsen menetys oli kyllä tosi kova paikka, edelleen saatan tirauttaa itkut sitä ihanuutta ajatellessani. Aika on kuitenkin helpottanut asiaa, mutta kotona on edelleen ihan liian hiljaista. Tähän on kuitenkin tulossa reilun viikon päästä muutos. Meille tulee vauva, koiravauva!! 

Mä en ollut ajatellut tosissani asiaa, Morse kuitenkin oli vielä tuoreena mielessä. Emman kanssa mä viestittelinkin useaan otteeseen ja hän sanoi Riehan auttaneen omien koirien menetyksien kohdalla eteenpäin. Siinä samoihin aikoihin olimme jo miehen kanssa varovasti keskusteltu mahdollisesta uudesta rodusta, mikä se sitten joskus tulevaisuudessa voisi olla.  

Meidän ei siis ollut tarkoitus ottaa uutta koiraa heti, mutta kyllähän te tiedätte kuinka siinä yleensä käy... Vähän salaa Googlattiin uutta rotua, joka olisi luonteeltaan samantyyppinen kuin labbikset, mutta sen pitäisi olla pienempi kooltaan. Lopulta löysimme rodun, josta päätimme ottaa paremmin selvää. Rotu oli Walesinspringerspanieli. Sitten vielä enemmän salaa katsottiin pentutarjontaa. Noh, tässä lähipaikkakunnalla oli vuoden vaihteessa syntynyt pentue. Eihän se haittaa, jos kasvattajalta kysyy mielipidettä, voisiko tämä rotu olla seuraava koirarotumme? Eihän sekään vielä maksa mitään jos pentuja ja aikuisia koiria käydään katsomassa, niin lähellä kuin ne sattuvat olemaan? Mutta se jo maksaa, kun rotuun ihastutaan ja pennusta maksetaan varausmaksu. :P

Näin meille kävi ihan kuin vahingossa. Selvää kuitenkin oli, että emme osaa olla ilman koiraa, mutta olkoon tämä nyt sitten yllätysvauva. Toivottu sellainen.

Kävimme sunnuntaina toistamiseen katsomassa pentuetta, ne ovat kasvaneet ihan hurjasti ensimmäisestä vierailustamme. Silloin ne olivat vasta pariviikkoisia palleroita, katsokaa nyt kuinka pieniä ne olivat!

Me haluttiin taas urospentu, mulla kaikki kolme koiraa ovat olleet uroksia. 

Me etsittiin koiraa luonteen perusteella, emme ulkonäön. Koiraa ei siis tultaisi käyttämään näyttelyissä, vaan se tulisi seura-, harrastus- ja metsästyskoiraksi. Näiden Walesien (vai welshien?) vanhempia on molempia käytetty metsästyksessä, joten luonnetta pitäisi löytyä, eikä näissä ole pelkästään jalostettu ulkonäköä. :)

Nyt toisella käyntikerralla otin järkkärinkin mukaan, mutta enhän mä osaa vielä kuvata tarpeeksi hyvin! Tässä muutamia kuvia koko laumasta.

Meillä yksi kriteeri oli se, että koiralla on taipumusta metsästykseen. Kasvattaja testasikin sunnuntaina ekaa kertaa pentujen reagointia riistaan. Kukaan pennuista ei ainakaan pelännyt riistan hajua, vaan kaikki olivat siipien kimpussa.

Pihallakin käytiin vähän temmeltämässä.

Sitten se meidän poitsu. Tämä pentu on todennäköisesti meidän tuleva koiramme, jos nyt ei mitään ihmeellisiä muutoksia enää tule. Pentu saa nimekseen Rymy. Tosin tuo nimi sopii jokaiseen yksilöön noista. :D  

Kaiken rymyämisen (HEH, ymmärrätte varmaan nimen!) jälkeen pennuille uni maistui! 

Täytyy kyllä myöntää, että samalla kun tämä on tosi ihanaa, mua hirvittää ihan kamalasti. Osaanko mä kasvattaa koirasta kelvollisen yksilön? Kyllä mä tiedän että osaan, mutta silti hirvittää. Onhan mulla jo kolmen koiran verran ollut harjoitusta. Silti mä olen nähnyt naurettavia painajaisia siitä, miten kasvatus on mennyt pieleen ja pennusta tulee ihan kamala.

Samalla mua hirvittää myös se, että kaikki, siis ihan kaikki pitää taas aloittaa alusta. Muistan kyllä miten Morsen kanssa tapeltiin pentuna ja murkkuiässä, vaikka se kaikki kannatti. Kyllä sitä silti kiristeltiin hampaita ennen kuin siitä ihana yksilö kasvoi. :D  

NIIN ETTÄ SAA ONNITELLA!