Rymyläinen

Tätä postausta on jo ehditty pyytääkin, joten tässäpä se tulee. Osa kuvista on aika rakeisia, sillä olen joutunut napsimaan niitä jo hämärän tultua, mikä asettaa haasteita kuvaamiselle. Jotta vaudikkaan pennun saa kuvattua, pitäisi käytössä olla paljon valoa tai kuvista tulee rakeisia. Mutta onneksi kesään päin mennään!

Rymy on nyt ollut reilun viikon uudessa kodissaan. Sanotaanko näin, että en mä ihan tähän ollut varautunut sitten kuitenkaan. Mä olen tottunut koiraan, joka osaa olla rohkea ja kovapäinen, eikä niinkään arka yksilö. Tämä nimittäin on ollut melko arka. Onneksi kovaa kyytiä ollaan menossa siihen suuntaan, että koira lunastaa nimensä. Ainakin eilen illalla mentiin jo niin kovaa rallia sisällä, että ei uskoisi samaksi koiraksi kuin viikko sitten. :D

Rymy vaikutti kasvattajan luona juuri sellaiselta kovapäiseltä tapaukselta kuin Morsekin oli pienenä, joten tietty me ihastuttiin siihen. Se antoi kaikille muille turpiin. 

Rymy haettiin perjantai-iltana ja ensimmäiset 20 kilometriä poitsu ulisi täyttä kurkkua, kunnes nukahti mun syliin. Mä nukuin pari yötä keittiössä koiran kanssa, välillä kyllä vaihdettiin vahtivuoroa miehen kanssa, mutta voin sanoa, että huonosti olen nukkunut pennun tulon jälkeen. Eräänä aamuna löysin itseni ihan väärältä parkkipaikalta töihin mennessä, joten ei mulla ole kyllä olleet kaikki muumit laaksossa kuluneen viikon aikana. Vain vähän univelkaa. :D Koiraa saa myös syyttää siitä, että mä olen ollut aika ulkona blogimaailmasta, sillä en mä ole ehtinyt lukea blogeja juuri yhtään!

Aluksi Rymy vain nukkui toooooosi pitkiä pätkiä. Puoli tuntia leikki, sitten nukuttiin taas kolme tuntia. Tämä oli myös sellainen asia, mitä en jotenkin osannut odottaa, sillä Morse ei nukkunut pentuna juuri yhtään. Hyvähän se vaan on, tuo onkin siinä mielessä paljon helpompi tapaus! Tosin kyllä me aluksi saatiin vähän sen suuntaisia kommentteja, että onpa tylsä koira kun se vaan nukkuu! :D

No, kun kotona alkoi tuntua jo siltä, että pentu alkaa tottumaan ympäristöön, sitä onkin sitten viety paikasta toiseen. Se on kulkenut viikon meidän mukana minne ollaan mentykin. Ollaan tehty tätä sen vuoksi, että Morsea ei pystynyt oikein ottamaan mihinkään kylään mukaan, sillä se innostui siitä niin paljon, eikä sitä saatu sitten mitenkään rauhoittumaan. Jos tämä yksilö nyt sitten pitäisi tätä kyläilemistä normaalina, niin se ei olisi sitten vanhempanakaan ongelma. Käytännössä Rymy käy vain nukkumassa päikkäreitä aina eri paikoissa, kun ei nuo valveillaoloajat vieläkään mitenkään järjettömän pitkiä ole. :D Pääasia kuitenkin on se, että se pystyy rauhoittumaan helposti uudessakin ympäristössä.

Koirakaverikin löytyi Herra P:n veljen koiranpennusta. Tuon pennun tapaamisen jälkeen Rymy sai paljon rohkeutta lisää ja nykyään jo antaa ihan hyvin turpiin tuolle toiselle. :D

Heh, kattokaa ton hölmöä ilmettä tuossa alla! :D

Kyllä mä vakaasti uskon, että Rymystä tulee hyvä koira, tuo arkuus pitää vaan nyt ottaa kaikessa huomioon. Mä olin salaa toivonut, että koira olisi sen verran kova, että sen voisi jättää ensimmäisen viikon jälkeen muutamiksi tunneiksi yksin kotiin, mutta en mä kyllä uskalla sitä tehdä. Onneksi sain luvan viedä Rymyn päivähoitoon mun vanhemmille. En halua tässä vaiheessa aiheuttaa traumoja koiralle yksinolosta, harjoitellaan sitä nyt pikkuhiljaa. :) 

Sellainen tuo Rymyläinen sitten on. Vielä viikon sisällä ei montaa temppua olla ehditty oppia, kyllä tässä vielä ehtii. Nimi alkaa menemään jo perille ja istuakin osataan. 

Siskon lapsiin käytiin eräänä päivänä tutustumassa, jonka seurauksena keskimmäinen ipana totesi vieralun päätteeksi, että haluaa itselleen lemmikin, joko koiran TAI LEHMÄN. Että näin. XD