Kun suru täyttää sydämen

Mä en tee tästä pitkää postausta, koska en pysty, enkä oikeasti edes halua koko asiasta kirjoittaa. Aihe on liian henkilökohtainen ja se sattuu liikaa. Kuitenkin päätin kertoa teille tämän, kun Morse-koira silloin tällöin on näkynyt myös blogin puolella. 

Morse on pari viikkoa sitten siirtynyt autuaammille metsästysmaille ja tuo ihanuus on nyt iäksi pois meidän elämää rikastuttamasta. :´(

Tästä syystä en ole oikein jaksanut keskittyä blogien lukemiseen ja kommentoimiseen. Onneksi omassa blogissa on ollut jemmassa postauksia, sillä lakkaukset eivät ole tiuhaan vaihtuneet tänä aikana.   

Morse oli pitkin syksyä oksennellut, mutta sillä epäiltiin mahahaavaa tai närästystä, kun se oli kuitenkin iloinen ja pirteä, eikä mitkään testit viitanneet pahempaan. Lopulta Morse vietiin tähystykseen 150 kilometrin päähän, jossa sillä todettiin mahalaukussa ja suolistossa syöpä. Sille ei ollut enää mitään tehtävissä, joten pakko oli tehdä tuskallinen päätös ja päästää koira kivuistaan.

En kyllä usko, että Morse ehti kärsiä paljon, se oli kuitenkin vielä tosi iloinen ja energinen, eikä siitä huomannut että sillä olisi kipuja. Ainoastaan paino oli pudonnut jo aika paljon. Lääkäri sanoi, että voi koiran tuoda vielä kotiin, mutta suunta on vain alaspäin. Emme halunneet sen kärsivän ja teimme raskaan päätöksen.

Koiran menetys oli itselleni jotenkin helvetin kova paikka, siksi en ole pystynyt siitä kirjoittamaankaan. Tiedän kuitenkin, että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä, jotka ovat Morsen elämää tässä sivussa seuranneet. 

Elämä jatkuu, mutta kodissa on nyt ahdistavan tyhjää ja hiljaista. Aina välillä olen kuulevinani Morsen liikkuvan keittiössä, kunnes älyän sen olevan vain jokin muu ääni. Onneksi aika auttaa, mutta mulla on tällä hetkellä ihan valtava ikävä tuota pakkausta. ♥